Turun ammattikorkeakoulun media-alan opiskelijat ovat haastatelleet erilaisia urapolkuja kulkevia media-alan ammattilaisia. Haastattelut eivät ole seurantatutkimuksen aineistoa.

Musiikkitoimittaja Anne Lainnolla on kymmenenvuotinen ura takana. Pikakelauksella tarkastellen mennyttä voidaan havaita, että matkan varrelle on mahtunut paljon. Uuden musiikin kilpailun juontaminen, esiintyminen Ruisrockin rantalavalla dj-setin kanssa ja lukuisten festivaalien juontaminen. Miten nuoren musiikista haaveilevan naisen unelmat kävivät toteen?

Anne Lainto pohti mikä hänestä voisi tulla isona, kun musiikki oli ainut kiinnostuksen kohde.

—Haluan vain kuunnella musiikkia ja puhua siitä, hän toteaa.

Lainnolle valkeni jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että musiikkitoimittajan paikka on juuri se, mitä kohti hän haluaa tähdätä.

— Kuuntelin paljon nuorena radiota ja musiikkiohjelmia. Ne olivat ainoat väylät mistä kuunnella uusia bändejä ja sitten mentiin ostamaan CD-levyjä kaupasta.

Musikaalisia lahjoja Lainto harjoitteli pianon, sellon ja myöhemmin kitaran muodossa. Ammatillisessa mielessä soittaminen tai opettaminen ei houkutellut. Nuori tyttö oli hukassa sen asian kanssa, mitä haluaisi tehdä tulevaisuudessa.

— Kuuntelin radiota ja ymmärsin, että toimittajien homma on kuunnella musiikkia ja puhua siitä. Se olisi siistiä.

Lukion jälkeen oli aika toteuttaa unelmat. Lainto haki opiskelemaan Turun Diakonia-ammattikorkeakouluun medianomiksi. Uutispainotus ei kuitenkaan kiinnostanut nuorta opiskelijaa ollenkaan. Musiikki oli ainut, joka kiinnosti ja oli aika mennä sitä kohti. Se tuntui pelottavalta maailmassa, jossa musiikkitoimittajan paikkoja oli vain rajoitetusti.

 

 

YleX:lle töihin keinolla millä hyvänsä

Tavoitteena oli päästä YleX:lle harjoitteluun. Uskallus ei kuitenkaan riittänyt hakemaan kylmiltään Suomen suosituimmalle musiikkikanavalle, vaan Lainto ryhtyi hankkimaan kokemusta paikallisradioista.

— Pääsin tekemään Auran Aalloille sunnuntai-iltapäivää ihan minimipalkalla, koska halusin vain kokemusta. Lisäksi tein Salossa Rogmo FM -nimisellä radiokanavalla ilmaiseksi musiikkiohjelmaa.

Pelkkiä onnistumisen kokemuksia ei kuitenkaan radioharjoitteluissa tullut. Lainto oppi kantapään kautta, miten pienestä kiinni radio-ohjelman ulostulo voi olla.

Asuin onneksi siinä studion lähellä, joten juoksin nopeasti sinne ja huomasin lähetyksen loppuneen

— Tein silloin kaikki urani hirveimmät mokat. Nauhoitin lähetyksiä etukäteen ja lähdin iloisesti kotiin. Äiti soitti minulle, että Auran Aalloilta ei kuulu mitään. Muistelin laittavani lähetyksen pilotille. Olin ihmeissäni, kun se ei lähtenytkään omatoimisesti pyörimään. Asuin onneksi studion lähellä, joten juoksin nopeasti sinne ja huomasin lähetyksen loppuneen. Painoin play ja sitten se taas jatkui, Lainto muistelee hilpeydellä.

Hän kirjoitti lisäksi musiikki- ja leffa-arvosteluita sekä teki kameralle töitä, jotta radiotoimituksessa huomattaisiin hänen suuri intohimonsa alaa kohtaan.

— Ajattelin, että teen todella hyvän hakemuksen niin ne ei voi olla ottamatta minua sisälle. Hakuprosessi kesti kauan ja olin yhteydessä sinne useasti tiedustellakseni onko hakemukseni mennyt perille. Oli jännittävää odottaa ne kuukaudet, kun asia ei edennyt mihinkään.

Pitkän odottelun jälkeen Lainto sai kutsun haastatteluun ja pääsi YleX:lle harjoitteluun.

Unelmaduunista tuli totta

Yle on työllistänyt Laintoa harjoittelusta lähtien. Hän on radion lisäksi päässyt juontamaan Uuden musiikin kilpailua ja tehnyt YouTubeen erilaisia videoita.

— En ole nähnyt tarvetta poistua Yleltä, kun minulla on jatkuvasti vaihtunut hommat. Olen tehnyt siellä viikonloppua, televisiota ja erilaisia ohjelmia sekä projekteja. Työ on ollut niin monipuolista, ettei ole tullut sellaista oloa, että kyllästyttäisi.

Lainto nauttii siitä, kun langat ovat omissa käsissä ja hän saa käsikirjoittaa ohjelmansa sekä päättää, mitä haluaa kertoa kuulijoille. Radiotyö on siksi tuntunut aina enemmän omalta jutulta, vaikka television tekeminen tuokin mukavaa vaihtelua työhön.

— Television parissa on niin paljon enemmän työtä, kuten paljon palavereita ja odottelua. Radiossa suunnittelen ohjelman ja toteutan sen, sitten se on siinä.

Lainto oli uransa alkuaikoina omien sanojensa mukaan ’’musasnobi’’. Se mitä hän kuunteli, oli hyvää musiikkia ja kaikki muu oli täyttä kuraa. Lainto määritti myös itseään pitkälti musiikin kautta.

— Mietin nuorena, että millainen persoona olen ja mikä musiikki siihen sopii. Minulle ei kelvannut mikä tahansa genre. Kun tekee näin intensiivisesti ja pitkään musiikin parissa töitä, niin tajusin etten pärjää, jos en löydä kaikista genreistä jotain hyvää ja opi kuuntelemaan niitä.

Jos en opi ymmärtämään rap-musiikkia tai tykkäämään siitä, niin tulen olemaan ongelmissa’

Suurin oppimisen paikka oli muutama vuosi sitten, kun jenkkiräpin suuri suosio ja sen nopea kasvu iskivät tajuntaan. Lainto koki ensimmäisen musiikillisen kriisin.

— Ajattelin, että jos en opi ymmärtämään jenkkiräppiä tai tykkäämään siitä, niin tulen olemaan ongelmissa. En voi tehdä tätä työtä, jos en tajua musiikkityyliä. Aloin tietoisesti kuuntelemaan paljon jenkkiräppiä, ottamaan genrestä selvää ja lukemaan haastatteluita, jotta oppisin kyseisestä musiikkityylistä enemmän, Lainto muistelee.

Lainnolle tulee nopeasti mieleen, mitkä ovat kiinnostavia asioita ihmisessä ja mihin kannattaa tarttua. Vaikeuksia on tuottaa etenkin pitkien haastatteluiden näkökulmia, jos kyseessä ei ole Lainnolle erityisen merkityksellinen artisti. Kiinnostavien ja tärkeiden artistien kohdalla taas se on helpompaa.

— Ihmisten kanssa on lähtökohtaisesti kivaa jutella, kun joku antaa minulle aikaa. Jos haastateltava ei kunnioita tilannetta ja antaa vain kolmen sanan vastauksia, niin siinä vaiheessa olen, että antaa olla ja siirrytään eteenpäin.

Ei viisivuotissuunnitelmaa

Lainto kokee elävänsä juuri nyt sitä unelmaa, josta on aina haaveillut. Hänen mukaansa on vaikea ajatella mikä voisi olla seuraava askelma, jota kohti mennä.

— Vielä minua kiinnostaa niin paljon uusi musiikki ja sen mukana tuomat ilmiöt. Suhtaudun musiikkiin intohimoisesti, joten ei tunnu siltä, että haluaisin lyödä luurit nippuun, Lainto toteaa.

Ajatuksia tulevaisuuden suhteen on kuitenkin mielessä pyörinyt ja Lainto heittääkin ilmoille musiikkidokumentin teon, käsikirjoittamisen, podcastin aloittamisen tai mahdollisesti musiikkialalla työskentelyn.

Aika näyttää mihin tulevaisuus Lainnon johdattaa. Yksi asia on varmaa — se mihin hän ryhtyy, tehdään kunnianhimolla ja päättäväisyydellä. Periksi ei anneta ja mennään läpi vaikka harmaan kiven.

 

Toimittaja: Niko Kettunen