Siirry sisältöön

Turun ammattikorkeakoulun media-alan opiskelijat ovat haastatelleet erilaisia urapolkuja kulkevia media-alan ammattilaisia. Haastattelut eivät ole seurantatutkimuksen aineistoa.

RENAZ EBRAHIMI — Ihmisoikeuksien ja kulttuurin suurlähettiläs

Juontaja, DJ, aktivisti. Toimittaja. Vaikuttaja. Entinen tanssija. Musadiggari. Titteleitä ja statuksia on monia, mutta silti Renaz Ebrahimi tunnetaan ensisijaisesti heltymättömänä poc-väestön oikeuksien puolustajana.

Renaz Ebrahimi tuli Suomeen Iranista viisivuotiaana. Hän kasvoi Tampereella poliittisesti aktiivisten vanhempien esikoisena ja tutustui heidän esimerkistään jo lapsena erilaisiin maahanmuuttajajärjestöihin. 16-vuotiaasta lähtien Ebrahimi alkoi itse osallistua lukuisten monikulttuurillisten järjestöjen toimintaan.

Hän kiittää aktivistikipinän sytyttämisestä perhettään:

”Mun halu vaikuttaa tulee selkeästi kotoa: isä oli poliittisesti aktiivinen ja halusi luoda parempaa maailmaa, kuten monet sukulaiset. Vanhemmat olivat mukana kurdijärjestöissä ja tapahtumissa, minkä takia muakin rupesi kiinnostamaan maailman meno.”

Ebrahimi harrasti myös aktiivisesti erilaisia tanssilajeja, parhaimmillaan yli 25 tuntia viikossa. Reissatessaan parikymppisenä ympäri maailmaa hän totesi ammattitanssijan uran itselleen liian haasteelliseksi ja vaativan paljon uhrauksia. Tanssiminen oli kuitenkin ehtinyt sitoa Ebrahimin tiukasti kansainväliseen hip hop- ja populaarikulttuuriin johdatellen hänet niiden kysymysten äärelle, joihin hän halusi ottaa kantaa aktivistina, kuten rasismi ja seksismi. Kansainvälinen pop-kulttuuri tarjosi myös erilaista etnistä representaatiota, minkä vuoksi nuori Ebrahimi koki vahvaa samaistumista TV:ssä esiintyviin artisteihin. Kotikaupungissaan hän oli useimmiten porukassa ainoa ruskea henkilö.

Kiireisten lusikoiden nainen

Muutettuaan Helsinkiin 2009 Ebrahimi työllistyi Monika-Naiset Liitolla ja kävi aktiivisesti tapahtumissa juontamassa ja puhumassa. 2010 hän oli myös perustamassa monikulttuuri- ja maahanmuuttajajärjestöjen yhteistyöverkostoa, Moniheliä.

”Monissa sopissa olleet meitsin lusikat! Kaikissa järjestöissä oli omat juttunsa ja pidän sitä aikaa todella tärkeänä, koska opin niin paljon.”

Ebrahimi aloitti muutamia vuosia lukion jälkeen kulttuurituottajan opinnot. Samoihin aikoihin hän voitti myös Spin FM:n kuuntelijoille suunnatun laskuvarjohyppykilpailun, mikä johti työhaastatteluun ja sitä kautta juontaja-harjoitteluun sekä omaan ohjelmaan. Opintojen ohessa Ebrahimi haki myös harjoitteluun Bassoradiolle ja alkoi pian juontaa sekä tuottaa omaa show’taan kanavalla. Samalla työt Spin FM:llä loppuivat ja kulttuurituottajan opinnot jäivät kesken.

Radiojuontajan työ ei kuitenkaan ollut Ebrahimille yksinkertainen haave. Vielä työtä tehdessäänkin Ebrahimi kärsi huijarisyndroomasta, eikä halunnut lunastaa titteliään toimittajana. Ura eteni Bassolta Radio Helsingille, mutta hän edelleen vieroksui studioon tulevia viestejä, joissa häntä puhuteltiin toimittajana. Hänen mielikuvansa toimittajasta oli tietoa välittävä robotti-ihminen, joka ei saanut tuoda mielipiteitään esille. Syventyessään työhönsä hän kuitenkin ymmärsi, ettei mielipiteetöntä toimittajuutta ole olemassa.

Epämukavien tunteiden herättäjä

Ebrahimillä on aina ollut vahva halu vaikuttaa ja herättää keskustelua, mutta hän kokee toisinaan vahvojen mielipiteidensä sotineen myös häntä vastaan.

”Joka kerta kun avaan suuni, tiedän riskit. Mä teen itse tän elämän ja uran itselleni vaikeammaksi. Silti, mulle ei koskaan ole ollut mahdollisuus olla hiljaa ja huomaamatta. Mulla on aina ollut tarve puuttua, jos näen tapahtuvan jotain epäreilua tai väärää. Koen, että joko olet osa ongelmaa tai voit yrittää muokata asioita sisältäpäin. Toki se on samalla vaikuttanut mun mahdollisuuksiin edetä urallani.”

Suuri yleisö tuntee Ebrahimin kenties parhaiten vuonna 2019 nousseesta Emma Gaala -kohusta, kun tämä Vuoden tulokas -raadissa kehotti hyllyttämään Maustetyttöjen ehdokkuuden kyseisestä kategoriasta rasististen lyriikoiden vuoksi. Raadin ainoana poc-jäsenenä tilanne oli hänelle hankala ja jo ennen hänen omaa lausuntoaan aiheesta huhut tapahtuneesta olivat levinneet ympäriinsä. Ebrahimi kertoo olevansa tottunut vastaavanlaisiin tilanteisiin, mutta painottaa, etteivätkö ne olisi silti aina yhtä raskaita.

”Oon saanut viestillä tosi paljon vihapuhetta. Kaikkeen siihen on tosi tottunut. Ei ehkä vielä turtunut — kyllä se vieläkin tuntuu pahalta — mutta tottunut.”

Uransa haastavuudesta huolimatta Ebrahimi on kokenut työelämässä myös runsaasti onnistumisia.

”On ollut unelmani olla töissä eri radioissa ja tehdä sisältöä erilaisilla alustoilla. Se, että mulla on YLE:llä vakituinen ohjelma ja että olen päässyt tapaamaan arvostamiani artisteja, on niiden täyttymys. Yhteiskunnallisen vaikuttamisen kannalta yksi toteutuneista haaveista on ollut se, että olen saanut aloitettua ja ylläpidettyä monia tärkeitä keskusteluja. Kun mietin näitä jälkeenpäin vanhempana, nää on niitä asioita, joista tuun olemaan eniten ylpeä.”

Hän pyörittää musiikkiaiheista ohjelmaa Sophia Wekesan ja Yeboyahin kanssa YleX:llä, vetää DJ-keikkoja saman kaksikon kanssa Mellow Yellow-kollektiivissa, juontaa sekä tekee erilaisia moderointitöitä. Ebrahimilla on myös Random Life -niminen yritys, joka toimii alustana uuden sukupolven luoville tekijöille luoden etnistä representaatiota Suomen media- ja kulttuurimaisemaan.

Ebrahimi on tuottanut sisältöä radion lisäksi YouTubeen sekä sosiaaliseen mediaan, mutta toivoo tulevaisuudessa vielä saavansa jalansijan myös TV-maailmaan. Hän pitää TV:tä merkityksellisenä etappina sukupolvikokemuksensa kannalta ja haluaisi tehdä sen kautta nuoria aikuisia kiinnostavaa sisältöä.

Joka kerta kun avaan suuni, tiedän riskit. Mä teen itse tän elämän ja uran itselleni vaikeammaksi.

Lopuksi hän alleviivaa monipuolisuuttaan tekijänä ja samalla nimeää urallaan hyödyllisimmäksi osoittautuneeksi taidoksi oman monipuolisuutensa tunnistamisen ja valjastamisen.

”Että tajuaa myös itse lopettaa itsensä rajaamisen eikä sorru siihen, että yrittää tunkea itsensä johonkin pieneen lokeroon. Sen, mitä ei osaa, voi oppia ja mokat voi korjata, ja niiden jälkeen voi tehdä paremmin uudestaan. Me ollaan kaikki kuitenkin erehtyväisiä ihmisiä, ja koska maailma muuttuu joka päivä, vaaditaan enemmän sensitiivisyyttä, sekä halua oppia.”

 

Toimittaja: Heidi Akselin