Turun ammattikorkeakoulun media-alan opiskelijat ovat haastatelleet erilaisia urapolkuja kulkevia media-alan ammattilaisia. Haastattelut eivät ole seurantatutkimuksen aineistoa.

“Mä en oo siis koskaan haaveillut toimittajan urasta”. Näillä sanoilla Emma Karasjoki aloittaa ja naurahtaa. Klassinen tarina, elämä vie eteenpäin askel askeleelta ja kaikki tuntuu loksahtavan paikoilleen. Karasjoen lapsuudessa kamera oli lähes aina päällä. Perheen elämä tallentui kotivideoiden muotoon, mutta seassa oli myös Karasjoen sekä hänen pari vuotta vanhemman isoveljensä esityksiä ja uutisia. Saattaa kuulostaa siltä, että jo lapsena Karasjoella oli suunta uralleen. “Se oli vaan kivaa, emmä sillon koskaan ajatellu, että tää olis joku työjuttu”, Emma kertoo.

Karasjoelle esiintyminen on aina ollut luonnollista ja kameran edessä oleminen helppoa. Yläasteella hän kiinnostui valokuvaamisesta ja sai rippilahjaksi ensimmäisen järjestelmäkameransa. “Mä menin siis joka paikkaan silleen, että mulla oli kamera kaulassa, mä otin aina muista kuvia”. Osat vaihtuivat ja Karasjoki olikin aina kameran takana, eikä ikinä kuvissa. “Klassikko”, hän toteaa hymyillen. Photoshopin käyttöä Karasjoki opetteli itse, koska se oli hänestä kiinnostavaa. Hänestä muovautui kaveriporukan profiilikuvamestari. Silloin profiilikuvia käytettiin irc-galleriassa. Nyt Karasjoki katsoo kuvia ja muistelee kauhulla sitä aikaa, kun kuvat olivat siistejä.

Kuva: Laura Mainiemi

Veljen jalanjäljissä

Kun Karasjoen isoveli haki Vaskivuoren lukion medialinjalle, päätti Karasjoki myös itse hakea samalle linjalle kaksi vuotta myöhemmin. Koulussa hänelle syntyi ajatus, että voisiko media-ala olla se oma juttu. Karasjoen veljelle elokuvaohjaajan ura on aina ollut tähtäimessä ja hän jatkoi lukiosta Laajasalon opistoon. Karasjoki arvatenkin päätyi samaan kouluun veljensä jalanjäljissä. “Seuraan veljeäni joka paikkaan”, Karasjoki toteaa.

Perus ärrän myyjä ja vaatimattomasti sm-tason urheilua

Lukion jälkeen Karasjoki ei tiennyt tulevaisuudesta. Edessä oli tarkoituksellinen välivuosi, jolloin oli taas hieman aikaa miettiä ja pohtia omia unelmiaan. Karasjoki työskenteli lentokentän R-kioskilla ja pelasi töidensä ohella ringettea SM-tasolla.

Luokkakavereista kollegoiksi

Laajasalon opiston monimedialinja oli seuraava askel – vaikka Karasjoki ei vieläkään tiennyt, mitä haluaisi tehdä. Monet Laajasalon opistolta valmistuneet toimittajat ja media-alalla työskentelevät ovat edenneet urallaan vauhdilla. Niin myös Karasjoki. Opistolla hänen luokallaan olivat myös Essi Lamppu ja Constantinos Mavromichalis, paremmin tunnettuna Gogi. Vuoden opintojen aikana he ystävystyivät ja nyt he ovat kollegoita ja tekevät töitä yhdessä Yle Kioskilla.

Opintojen loppupuolella oli työharjoittelun aika. Karasjoki suuntasi Ilta-Sanomille ja pääsi kuvaaja-leikkaajaksi Is-tv:seen. “Se on niin kova koulu, siellä ei oo hirveesti aikaa tuhlattavaksi, uutiset ei odota”, Karasjoki kuvailee. Pesti jatkui harjoittelun jälkeen kesätöinä ja sen jälkeen hän viihtyi vielä pari vuotta talossa. Ilta-Sanomat oli Emman ensimmäinen kosketus oikeaan työelämään mediakentällä.

“Mikä helvetin Yle Kioski?“

Ilta-Sanomat oli opettavainen kokemus, mutta oli aika siirtyä seuraavaan etappiin. Karasjoki alkoi etsiä muita töitä. “Emmä sillonkaan tiennyt, mitä mä haluun tehdä, mut mä elin tosi paljon hetkessä ja katoin, mikä se tän hetken kiinnostus on.” Yle Kioski haki sometoimittajaa ja Karasjoki lähti kokeilemaan onneaan. Yle Kioski oli silloin vielä tuntematon Karasjoelle ja sometoimittajan pesti sitäkin tuntemattomampi. Vaatimuksena oli kahden vuoden vankka journalistinen kokemus. Karasjoki kertoi miettineensä, että prosessi loppuu ennen aikojaan, sillä hän ei ole toimittaja. Karasjoki sai lopulta paikan sadan hakijan joukosta ja nyt kuusi vuotta myöhemmin hän jatkaa edelleen työskentelyä Yle Kioskin parissa. Aina esiintymisestä pitänyt Karasjoki lähti kokeilemaan jotain uutta. Toimittajana kameran edessä oleminen tuntui kuin tuntuikin luonnolliselta.

Kuva: Emma juonsi myös Ylen Sinkut paljaana -sarjaa, jossa hän pääsi olemaan kameran edessä.

Syömishäiriö 0 – Emma 1

Käytyään läpi syömishäiriön Karasjoki julkaisi Facebookissa videon siitä. “Mulla tuli joku ihme palava halu kertoa siitä”. Syömishäiriön sairastaminen antoi Karasjoelle perspektiiviä elämään. Vaikuttamisesta alkoi tulla tärkeä osa omaa työtä ja Karasjoen oman sosiaalisen median luomista. Viime vuosien aikana Karasjoki tajusi, että vaikuttaminen on sitä, mitä hän haluaa työstää ja mistä hän itse saa merkitystä. “Kuitenkin työnteossa yks tärkeimmistä asioista on, että se on merkityksellistä”. Yle Kioskin Youtube-kanavalle Emma alkoi tuottamaan videoita tärkeistä aiheista, kuten kehopositiivisuudesta, itsetunnosta ja sosiaalisen median asettamista paineista.

Henkilökohtainen toiminta somessa on vahvasti linkitettynä Karasjoen työhön. Hänen Instagram-tilillään vieraillessa tulee turvallinen olo. Asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä ja Karasjoki puhuu täysin omana itsenään ja tuo arkipäiväisiä asioita esille, niin hyviä kuin myös niitä huonoja. Karasjoen Instagram-tilillä on reilut kymmenen tuhatta seuraajaa, joten alustaa on hyvä käyttää vaikuttamiseen. Kuitenkaan seuraajamäärillä ei ole Karasjoelle niinkään väliä. Hän pyrkii tekemään omaa juttuaan, eikä ottamaan paineita luvuista. “Mulla on edelleen työstettävää sen kaa, et mä en kato liikaa mitään numeroita vaan puhtaasti keskityn siihen omaan juttuun”. Instagram on osa Karasjoen työtä, mutta ei kuitenkaan koko työ, eikä hänelle makseta seuraajamääristä tai siitä, mitä hän tuottaa sinne. “Se on vaan sellanen asia, mitä mä voin tehdä työajalla, koska se tukee myös Yle-brändiä ja mua”. Kaikki kulkee käsi kädessä. Karasjoki lisää vielä, että Ylellä työskenteleminen on helpottavaa siinä suhteessa, että ei tarvitse tehdä töitä yrittäjänä ja hänen tulonsa eivät ole riippuvaisia luvuista.

Aika sketsiä puuhaa

Yleisradiolla sketsejä? Tähän päivään on tultu ja Yle Kioskille ilmestyy lähes joka viikko sketsi jostakin ajankohtaisesta tai puhuttavasta aiheesta. Karasjoki ja hänen kollegansa Essi Lamppu aloittivat sketsit, jotka olivat suosittuja ja ovat edelleen. Sitten mukaan hyppäsi Gogi. Nyt he ovat tehneet sketsejä nelisen vuotta kolmikkona. “Siinä on varmaan taas tavallaan tää mun tausta siitä, et mä oon aina esiintyny, aina hassutellu”. Karasjoki on aina ollut vahvasti oma itsensä ja sanoo, että hän ei kovinkaan paljon koe häpeää.

Tällä hetkellä Karasjoki kokee olevansa elämäntilanteessa, jossa kaikki kulkee tasaisesti. Hän tietää, mitä tekee ja mihin mennä. Motivaatiota löytyy ja uusia projekteja on tulossa. Fiilis on odottava ja Karasjoella on kaikki “just hyvin”.

 

Toimittaja: Ronja Järvinen